Massan hitaus?

Ulkoisesta olemuksestani huolimatta en ainoastaan loju sisällä sohvaa kuluttamassa vaan harrastan myös kohtuudella liikunnallisia aktiviteetteja. Takanapäin ovat ne ajat jolloin saatoin viettää koko päivän rannalla beach volleyta pelaten, mutta liikun yhä mielelläni vaikka olenkin sittemmin koko lailla pulskistunut ja - pakko myöntää - myös laiskistunut. Usein pulskemmassa kunnossa olevat naisihmiset liikkuvat kaikki tai ei mitään-periaatteella, joko viettäen täysin liikkumatonta elämää tai vaihtoehtoisesti rääkäten itseään kuntokuureilla laihtumistarkoituksessa. Omalla kohdallani avain sekä sohvankaipuun karkoittamiseen, että liikuntainnostuksen säilyttämiseen on ollut oikeiden lajien löytäminen.

Temperamentilleni täysin soveltumaton liikuntamuoto on kävely. Paikasta A takaisin paikkaan A siirtyminen hitainta mahdollista metodia soveltaen pitkästyttää jo ajatuksenakin. Juoksemisesta pidin kun povelleni riittävän tukevia urheiluliivejä oli vielä saatavilla. Nykyään pidättäydyn lenkkeilystä anatomisista syistä. (Bojoing!) Taitan lähes kaikki matkat siis pyörällä. Valitettavasti vain menopeliäni on pitänyt hieman päivittää jouduttuani pyörävarkauksien sarjan uhriksi, joten nykyään ajelen kitisevällä kaksi- ja puolivaihteisella mummomallilla. (Pyörävarkaus on mielestäni yksi iljettävimpiä rikoksia, koska siitä on huomattavasti vähemmän hyötyä tekijälle kuin haittaa uhrille). Minun on myös pakko tunnustaa saavani outoa tyydytystä ohittaessani vanhalla pyöränromullani hoikempia ja mukamas hyväkuntoisempia tapauksia.

Olen myös harrastanut viisi vuotta itämaista tanssia. (Ei, se ei ole vatsatanssia, saati napatanssia.) Tanssin pehmeä ja naisellinen liikekieli sopii vartalolleni, ja ovathan täyteläisemmät naiset kuumaa kamaa monissa arabimaissa. Pulleutta pidetään varakkuuden merkkinä, eivätkä laihat naiset ole yhtä haluttavia - makuja on moneksi. Samoilla tunneilla kanssani käy kaikenikäisiä ja -muotoisia naisia, joten minun ei tarvitse murehtia erottuvani joukosta muutoin kuin ehdottomalla ei kiitos-linjalla mitä tulee kullanvärisiin jumppatossuihin. Kieltämättä tänä syksynä työn alla oleva andalusialaiskoreografia, joka arabeskeineen ja perhoskäsineen lähentelee jonkinlaista kvasibalettia saa minut välillä hymähtelemään. Tunnen oloni - ja varmaan näytänkin - kirjaimellisesti satakiloiselta keijukaiselta. Toivottavasti viehkeältä sellaiselta.