Vaatteet tekevät naisen?

Olen niukkaakin niukempaan opiskelijabudjettiini nähden hieman turhan innokas shoppailija, ja katsastan pohjoisen asemapaikkani vaateliiketarjonnan useita kertoja viikossa. Useita täyteläisiä siskojani vaivaava vastahakoisuus lähteä vaateostoksille tuhdissa kunnossaan ei minua estä tuhlaamasta vähiä roposiani ihanaan XL-kokoiseen turhuuteen.

Mistä kaltaiseni keijunpulska neito sitten löytää riittävän suuria vaatteita? Kokoni vaihtelee välillä 44-48 liikkeestä ja vaatemerkistä riippuen. Olen siinä määrin pieni pullukka, että löydän vielä vaatteita useimmista kaupoista Fiorellaa ehkä lukuunottamatta (mikä menetys). Tavallisten mallistojen isoimmat ja deluxe-kokoisten pienimmät yksilöt päätyvät vaatekaappiini, mutta kotimaista huippumuotoilua edustavan vartaloni vaatettaminen tuottaa kuitenkin aika ajoin pientä päänvaivaa.

Housuostoksilla tuskastelen usein isompien kokojen lahkeenpituutta. Tarkoittaako suuri koko myös huikeaa mittaa? Olen 170-senttinen, mutten erityisen pitkäsäärinen yksilö, joten ylimääräistä kangasta jää usein puolen säärenmitan verran (pieni liioittelu sallittakoon). En osaa edes kuvitella, mistä lyhyemmät siskot löytävät housunsa. Toinen murheenkryyni taas on runsas poveni, jota ei ole suunniteltu tasapaksulle naisvartalolle suunnattua vaatemuotia silmälläpitäen. Trikoopaidat ovat asia erikseen, mutta mikäli löydän vyötäröltä hyvin istuvan paitapuseron on etuvarustukseni ahtaminen samaan vaatekappaleeseen mahdoton tehtävä. Povekkaana yksilönä myös kaula-aukot tuottavat harmaita hiuksia. Varsin kiltit t-paidatkin muuttuvat päälläni varsin kyseenalaisen näköisiksi anteliaammista päänteistä nyt puhumattakaan.

Sopivankokoisia ja viehättäviä alusvaatteita etisessäni joudun usein kääntymään erikoisliikkeiden puoleen, mikä on minusta käsittämätöntä. En voi olla Suomen ainoa nainen, jonka kuppikoko on isompi kuin useimpien kauppojen huikean suuri D. Mikäli isompia löytyy, valikoima käsittää parhaimmillaan kolmet erimalliset ja erikokoiset liivit, joista tarkoituksena on valita vähiten huonosti istuvat 30 euron hintaan - kiitos, näkemiin.

En kuitenkaan erityisemmin arvosta tuhtien tätien huomioon ottamista imelästi nimetyillä erityismallistoilla (Generous, Big is Beautiful etc). Mallit ovat usein mielikuvituksettomia telttoja, joiden tylsyyttä pyritään kompensoimaan räikeillä kuoseilla. Yritä sitten tuntea olosi viehättäväksi pukeutuneena valtavaan määrään rumaa kangasta. Olen usein myös miettinyt miksi Seppälän Great Girls-mallistossa kokoni on lempeä 36/38. Eivätkö lihavat leidit kestä totuutta?

Mens rea

"Hei, olen Indi ja olen lihava."
Olenko nyt hyväksynyt 'ongelmani'? Olenko ottanut ensimmäisen askeleen matkalla kohti 'parantumista'? Olenko kuuden kuukauden päästä laiha ja kaunis? Tai vuoden?

Vihaan läskifasismia yli kaiken ja koko ylipainoisen historiani ajan olen ollut ehdottomasti laihduttamista vastaan. Niin kauan kuin ympäröivä maailma haluaa minun laihduttavan, koska
se on omaksi parhaakseni istun lihavalla perseelläni ja syön hyvällä ruokahalulla. Halveksun painonvartijoita, kalorilaskureita, hyvänolonkerhoja ja muita ylipainoisen ihmisen syyllisyydentuntoa hyväksikäyttäviä klubeja, joiden mainonta antaa ymmärtää hoikistuneen ex-punkeron olevan paitsi hoikka, myös parempi ihminen. Milloin painoindeksistä tuli ihmisarvon mitta?

Kaikkein eniten minua kuitenkin inhottaa ylipainoisen kansanosan nöyrä alistuminen ainaiseen itseinhoon, ikuisesti epäonnistumaan tuomittuun laihduttamiseen ja hoikan yli-ihmisen ihannoimiseen luomakunnan kruununa. En toki kiellä ketään laihduttamasta, sillä onhan hoikemmasta, kauniimmasta ja kaikin puolin paremmasta minästä (sarcasm intended) haaveileminen monen pullukan ainoa lohtu maailmassa, jossa liikalihavuus on suurin mahdollinen epäonnistuminen ihmisenä. Silti soisin, että seuraavan kerran lenkkipolulla hikoillessaan tai salaattia nakertaessaan tuo ihmisparka ei ajattelisi syömishäiriöstä kärsivää, viimeisen päälle kuvankäsittelyohjelman avulla kiillotettua alusvaatemallia laihdutusponnistustensa suojelusenkelinä. Kenenkään ei pitäisi joutua laihduttamaan tullakseen hyväksytyksi.