Keiju kenkäostoksilla

Uskollinen pyöräparkani joutui aamutuimaan varikolle puhjenneen etukumin vuoksi, joten jouduin jatkamaan matkaa huimaavan korkeakorkoisissa buutseissani. Lähimmän kenkäkaupan kohdalla uumoilin jalkineiden päivityksen olevan paikallaan ja hairahduin heräteostoksille. Tarkoitus oli löytää matalakorkoiset kengät, mieluiten saappaat, mieluiten alle 40 euron hintaan. Alkuun haalin syliini kolme paria saappaita; ne ainoat, jotka sopivat budjetilleni ja somiin pikku jalkoihini kokoa 41. Valitettavasti yhteensopivuus rajoittui näihin tekijöihin, sillä parhaimmillaankin saappaiden sivuvetoketjusta jäi viitisen senttiä auki - mitä ilmeisimmin popot oli suunniteltu hoikkasäärisemmille yksilöille. Koska vatsan sisään vetäminen ei pelastanut minua tällä kertaa, siirryin nilkkuriosastoon. Keikisteltyäni aikani peilin edessä sievät, korkeakorkoiset nilkkurit jalassani päädyin tutkailemaan alelaaria. Löysin melkoisen määrän rumia sandaaleja, nuhjuisia korkokenkiä, (joista äitini saattaisi pitää) ja todellisen aarteen. Mahtisöpöt karvaiset moonbootsit, jotka olivat muodissa mahdollisesti vuonna miekka ja kilpi. 10 euron hintaan! Tukevat pohkeeni mahtuivat töppösiin kuin unelma ja mikä parasta, ne saivat sääreni näyttämään ah, niin hoikilta. Poistuin liikkeestä kukkaro vain nimellisesti keventyneenä, mutta jalassani pahimmat hiostimet mitä kuunaan olen käyttänyt. Söpöt karvapoponi odottavat nyt kaapin päällä kunnon talvikelejä.

Vaatteet tekevät naisen?

Olen niukkaakin niukempaan opiskelijabudjettiini nähden hieman turhan innokas shoppailija, ja katsastan pohjoisen asemapaikkani vaateliiketarjonnan useita kertoja viikossa. Useita täyteläisiä siskojani vaivaava vastahakoisuus lähteä vaateostoksille tuhdissa kunnossaan ei minua estä tuhlaamasta vähiä roposiani ihanaan XL-kokoiseen turhuuteen.

Mistä kaltaiseni keijunpulska neito sitten löytää riittävän suuria vaatteita? Kokoni vaihtelee välillä 44-48 liikkeestä ja vaatemerkistä riippuen. Olen siinä määrin pieni pullukka, että löydän vielä vaatteita useimmista kaupoista Fiorellaa ehkä lukuunottamatta (mikä menetys). Tavallisten mallistojen isoimmat ja deluxe-kokoisten pienimmät yksilöt päätyvät vaatekaappiini, mutta kotimaista huippumuotoilua edustavan vartaloni vaatettaminen tuottaa kuitenkin aika ajoin pientä päänvaivaa.

Housuostoksilla tuskastelen usein isompien kokojen lahkeenpituutta. Tarkoittaako suuri koko myös huikeaa mittaa? Olen 170-senttinen, mutten erityisen pitkäsäärinen yksilö, joten ylimääräistä kangasta jää usein puolen säärenmitan verran (pieni liioittelu sallittakoon). En osaa edes kuvitella, mistä lyhyemmät siskot löytävät housunsa. Toinen murheenkryyni taas on runsas poveni, jota ei ole suunniteltu tasapaksulle naisvartalolle suunnattua vaatemuotia silmälläpitäen. Trikoopaidat ovat asia erikseen, mutta mikäli löydän vyötäröltä hyvin istuvan paitapuseron on etuvarustukseni ahtaminen samaan vaatekappaleeseen mahdoton tehtävä. Povekkaana yksilönä myös kaula-aukot tuottavat harmaita hiuksia. Varsin kiltit t-paidatkin muuttuvat päälläni varsin kyseenalaisen näköisiksi anteliaammista päänteistä nyt puhumattakaan.

Sopivankokoisia ja viehättäviä alusvaatteita etisessäni joudun usein kääntymään erikoisliikkeiden puoleen, mikä on minusta käsittämätöntä. En voi olla Suomen ainoa nainen, jonka kuppikoko on isompi kuin useimpien kauppojen huikean suuri D. Mikäli isompia löytyy, valikoima käsittää parhaimmillaan kolmet erimalliset ja erikokoiset liivit, joista tarkoituksena on valita vähiten huonosti istuvat 30 euron hintaan - kiitos, näkemiin.

En kuitenkaan erityisemmin arvosta tuhtien tätien huomioon ottamista imelästi nimetyillä erityismallistoilla (Generous, Big is Beautiful etc). Mallit ovat usein mielikuvituksettomia telttoja, joiden tylsyyttä pyritään kompensoimaan räikeillä kuoseilla. Yritä sitten tuntea olosi viehättäväksi pukeutuneena valtavaan määrään rumaa kangasta. Olen usein myös miettinyt miksi Seppälän Great Girls-mallistossa kokoni on lempeä 36/38. Eivätkö lihavat leidit kestä totuutta?